Tätä sivua on nyt luettu yhteensä

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Steven van Zandt -Legenda (osa 2)

Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.

Liput Lippu.fi tai Tiketti alk. 68,50 euroa.

Tämän vuoden Puistobluesin pääesiintyjäksi saapuva Steven Van Zandt alias Little Steven (tai Miami Steve) on huikean monitulkintainen muusikko, ihmisoikeusaktivisti, näyttelijä, radiojuontaja, tuottaja ja vaikka mitä muuta. Tämän luokan tekijä ansaitsee hieman perusteellisemman tarkastelun ja siksi julkaisemmekin hänestä peräti kolmiosaisen esittelyn. Ensimmäinen osa kertoo Van Zandtin musiikkiuran vaiheista aina 2000-luvulle saakka. Sarjan toisessa osassa keskitymme hänen musiikkiuraansa 2000-luvun alusta tähän päivään ja viimeisessä osassa raotamme ovea Van Zandtin muihin projekteihin musiikkiuran rinnalla.

Osa 2: Työtä muusikkona ja musiikin puolesta

Uusi vuosituhat alkoi Little Stevenillä tutuissa merkeissä the E Street Bandin kanssa kiertueella. Vaikka toiminta Pomon kanssa jatkuikin, kului iso osa Little Stevenin ajasta uusissa kuvioissa underground-musiikin ja radiotyön kanssa. 2000-luvulle kuului kuitenkin myös oman levy-yhtiön perustaminen, musiikkikoulutusta ja tietenkin soittamista lukuisilla the E Street Bandin kiertueilla. Tarkasteltaessa tämän huikean lahjakkaan ja ilmeisen ahkeran musiikkimaailman monitaiturin projekteja 2000-luvulla, tulee kirjoittajalle väkisinkin mieleen, että jostain on löytynyt lisää tunteja vuorokauteen ja päiviä kalenteriin.

Underground ja radio


Heti 2001 Little Steven aloitti kuitenkin uusia kuvioita auttamalla sydäntään lähellä oleville
autotallibändeille useita keikkoja. Vuonna 2002 Little Steven aloitti jo legendaariseksi muodostuneen, ja asialla olevan, Little Steven´s Underground Garage – nimisen radio-ohjelman juontamisen. , Little Steven´s Underground Garage keskittyi aloittelevien tai muuten tuntemattomaksi jääneiden bändien musiikkiin aina 1950-luvulta tähän päivään. Radio-ohjelmasta tuli nopeasti suurmenestys sekä USA:ssa että maailmanlaajuisesti. Suomessa Little Steveniä pääsi kuuntelemaan mm. Radio Helsingin taajuuksilla elokuusta 2008. Lokakuussa 2011 ohjelma nauhoitti 500 show’nsa liveyleisön edessä New Yorkin Times Squaren Hard Rock Cafessa. Vieraita oli mm. Green Daysta, televisiosarjasta Sopranos ja Blondie-yhtyeestä. Videotervehdyksiä tuli useilta tähdiltä, mm Eddie Vedderiltä.

Tuorein Undergroung garage -episodi (numero 781) on kuultavissa täältä:
http://undergroundgarage.com/shows-789-780/show-781-the-week-that-was.html

Samoihin aikoihin Little Steven toimi myös kahden radiokanavan ohjelmajohtajana Sirius
Satelliittiradiossa, jotka kuuluivat jatkuvana lähetyksenä USA:ssa satelliitin välityksellä ja
internetin yli muualle maailmaan. Kanavista toinen, Underground Garage, jatkoi Little Stevenin
oman ohjelman teemaa keskittymällä pieniin ja tuntemattomiin yhtyeisiin. Toinen kanavista,
Outlaw Country keskittyi countrymusiikin rajumpaan ja kulmikkaampaan puoleen. Ja kuten Little
Stevenin tyyliin kuuluu, näilläkin kanavilla juontajina toimivat kuuluisuudet, kuten alkuperäinen
Rolling Stonesin manageri ja tuottaja Andrew Loog Oldham ja laulaja ja kitaristi Joan Jett.
Vuonna 2011 the E Street Band menetti yhden perustajajäsenistään, saksofonisti Clarence
Clemonsin ja samalla Little Steven yhden pitkäaikaisimmista ystävistään. Van Zandt teki
surutyönsä osana radio-ohjelmaansa omistaen yhden lähetyksen kokonaan Clemonsin uralle ja
musiikille.

Renegade Nation


"It´s a very personal thing...It´s my own taste, my own personality and we´re not pretending otherwise. We´re not doing any marketing surveys. If I dig it, I´m going to try and support it" -Little Steven levy-yhtiönsä toiminta-ajatuksesta.
Musiikin saralle kuuluu myös Renegade Nation mediatalon perustaminen ja levystudio Wicked
Cool Recordsin perustaminen vuonna 2007. Vaikka mies oli kiireinen jo muutenkin, vei levy-yhtiö
hetkeksi kaiken huomion. Kysyttäessä perustamisen syitä, totesi mies vain olleensa tylsistynyt.
Levy-yhtiön missio oli kunnon Rock and Rollin henkiin herättäminen radio-show’n jalanjäljissä
sekä tietenkin Van Zandtin oman makunsa mukaisen musiikin edistäminen. 

Ensimmäiset uuden levy-yhtiön julkaisut olivat Little Stevenin suosikkeja Underground Garagen
soittolistoilta, kuten the Charms ja the Chesterfield Kings ja norjalainen The Cocktail Slippers.
Yhtiö jatkaa edelleen sekä uusien bändien että kokoelmalevyjen nimellä Little Steven´s
Underground Garage presents The Coolest Songs in the World. Kokoelmalevyt sisältävät
valittuja kappaleita Little Stevenin Underground Garage-ohjelman osiosta "Coolest Song in the
World This Week". Kuuluisimpia yhtiön tallissa aloittaneista bändeistä ovat 2007 kiinnitetty The Launderettes ja Wicked Cool Recordsin tytäryhtiön Lost Cathedralin tallissa oleva Crown of

Musiikin puolesta

"I don´t know about you, but I´m not gonna live in a world without great rock & roll" -Little Steven, kun häneltä kysyttiin miksi lasten musiikkikasvatustyö on tärkeää.

Vuonna 2006 Van Zandt perusti voittoa tavoittelemattoman Rock and Roll Forever – säätiön, joka pyrki sekä säilyttämään, että jakamaan musiikin, ja nimenomaan Rock and Rollin, historian ja tarinan sen juurista aina nykypäivään. Säätiön työ pyrki korostamaan rokin kulttuurisia vaikutuksia jokaiseen aikakauteen USA:n ja maailman historiassa.
Osana järjestön työtä, van Zandt järjestää varainkeruutilaisuuksia.

Säätiön ensimmäinen projekti ”Rock and Roll High School”, joka tehtiin yhteistyössä useiden tutkijoiden ja USA:n kansallisen musiikkikasvatussäätiön kanssa, julkaistiin syksyllä 2008 (projektin nimi on muuten tarkoituksella lainattu the Ramonesin samannimiseltä 1979 tehdyltä elokuvalta, jossa itseasiassa räjäytettiin koulu). Projektin tavoitteena oli luoda 40 osainen opetusohjelma musiikkikasvatukseen ala- ja yläkouluihin. Opetusohjelma sisältää tuntisuunnitelmia, opettajien oppaita, DVD:tä, CD:tä ja internet-pohjaisia materiaaleja. Osa projektin menestystarinasta pohjautuu Van Zandtin yhteyksiin musiikkimaailmassa; projektiin ja sen materiaalien tekoon osallistuivat mm. James Hetfield ja Bono. Kaikki projektin materiaali on ilmaista ja saatavilla vapaasti osoitteesta www.teachrock.org.

Nykyään Van Zandt on vähävaraisten ja huonomaineisten alueiden musiikkikasvatukseen panostavan Little Kids Rock – säätiön kunniajäsen ja hänelle myönnettiin Big Man of the Year-palkinto vuonna 2013 työstään lasten rock and rollin parissa säätiön Right to Rock gaalassa.

...ja muutama pikku projekti siinä sivussa


Samaan aikaan, kun levy-yhtiö ja Rock and Roll Forever-säätiön toiminta oli käynnissä, Little Steven kokosi ja ohjasi all-star kokoonpanoa Hank Williams Jr:lle Monday Night Football-ohjelman avajaisiin syyskuussa 2006. Kokoonpanoon kuuluivat mm. Little Richard, Joe Perry Aerosmithistä ja Questlove The Rootsista.

Vuonna 2007 Van Zandt valittiin johtamaan videopeli Rock Bandin musiikkivalintoja, ja hän on jatkanut uuden musiikin valintojen johtajana siitä saakka. Vuonna 2012 Little Steven aloitti Once Upon a Dream - kampanjan the Rascals-yhtyeen paluun puolesta. Kampanja keräsi kaikkiaan yli 120 000 dollaria yhtyeen paluun puolesta ja onnistui tavoitteessaan. Once Upon a Dream -kampanja muuttui show´ksi ja lopulta kiertueeksi. The Rascalsin paluu ei lopulta ollut kovin pitkä, ja kiertueen loppu jouduttiin perumaan sisäisten ristiriitojen takia.

Ja kun alussa mainitsin ylimääräisistä tunneista vuorokaudessa, niin kaiken yllä kuvatun lisäksi Little Steven ehti 2000-luvulla myös kiertää the E Street Bandin kanssa useilla kiertueilla:
The Rising kiertue 2002 - 2004
Vote for Change kiertue 2004
Magic kiertue 2007 - 2008
Working on a Dream kiertue 2009
Wrecking Ball kiertue 2012 - 2014
High Hopes kiertue 2014



Vuonna 2014 the E Street Band ja Little Steven sen jäsenenä otettiin viimein Rock’n and Roll Hall of Famen jäseniksi itse Bruce Springsteenin esittelemänä. Hieman ristiriitaisen asiasta teki se, että Little Steven oli jo vuosia ennen omaa jäsenyyttään esittänyt ja esitellyt useita yhtyeille ja artisteille samaa kunniaa.

Vuodet 2016 ja 2017


Vuonna 2016 Little Steven sekä kiersi the E Street Bandin kanssa yllätyskiertueella, että kasasi uudelleen yhtyeensä Little Steven and the Disciples of Soul soittamaan Lontoossa O2-stadionilla. Yhtyeessä oli uusia jäseniä peräti 14, mukaan lukien saksofonisti Eddie 'Kingfish' Manion. Uudelleen kootun yhtyeen jatkon sanottiin riippuvan täysin yleisön vastaanotosta. Kuten ensi kesän Puistobluesin kokoonpanosta voi päätellä, oli vastaanotto positiivinen ja blueskansa saa nauttia huikean yhtyeen ensimmäisestä kiertueesta sitten 80-luvun.

Lisää mielenkiintoisia kuulumisia Little Steveniltä kuluvana vuonna ovat huhut aiemmin julkaisemattoman, hetken 1980-luvulla toimineen, the Lost Boys yhtyeen albumin julkaisu, sekä uuden materiaalin nauhoittaminen.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Haastattelussa Levymessujen puuhamies Jouni Hyytiäinen




Puistobluesia järjestävä Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry järjestää festivaalin lisäksi erilaisia musiikkitapahtumia. Näistä tapahtumista yksi perinteikkäimmistä ovat vuosittain Järvenpää -talolla järjestettävät Levymessut, jotka tänä vuonna järjetetään 26.3.2017 klo 11-16. Puistobluesblogi kävi tapaamassa tämän vuoden levymessujen puuhamiestä Jouni Hyytiäistä. Mistä levymessut saivat alkunsa? Mikä vetää vuodesta toiseen Järvenpää-talon täyteen väkeä? Mikä ihmeen Hifi-kirppis?

Levymessuilta voit myös ostaa oman Puistoblueslippusi erikoisen edulliseen levymessuhintaan! Tule tarkistamaan kuinka paljon säästät!

Myyntipaikkoja on vielä vähän jäljellä, varaa omasi NYT:
Jouni Hyytiäinen, 0400 423 714 /
jouni.hyytiainen(at)metso.com






Jouni Hyytiäinen "työpajassaan".

Jouni Hyytiäiselle tulee ensi vuonna täyteen 30 vuotta Järvenpäässä. Diggareille ja muille järvenpääläisille mies on varmasti tuttu yhdistyksen pitkäaikaisena aktiivijäsenenä. Diggareihin Jouni liittyi vuonna 1999, kun naapurin nurmikolla pitkätukkainen hippilauma maalaili Puistobluesin tienvarsijulisteita vanerilevylle Fleetwood Macin soidessa. "Porukan meininki oli niin hyvä, että rupesi kiinnostamaan mitä porukkaa tämä oikein on." Jouni on nyt toiminut diggareissa 22 vuotta ja vastaa levymessujen lisäksi kesän pääkonsertissa päälavan bändien koordinoinnista.

Levymessut järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1999, joten tapahtuma saavuttaa tänä vuonna täysi-ikäisyyden rajan. "Idean isä oli diggariyhdistyksen perustajajäsen Ari "Affe" Luoma. Muita puuhamiehiä ensimmäisissä levymessuissa olivat Immosen Martti, Jokisen Rauski, Hauta-ahon Jorkki ja Lankisen Heikki. Aika moni näistä on edelleen mukana järjestämässä levymessuja." Jouni muistelee.
Levymessuilla on tarjolla tuhansia levyjä ja kymmeniä myyjiä.
Kuva: Timo Happonen
Levymessut ovat olleet alusta alkaen musadiggareiden ja keräilijöiden kokoontuminen. "Bändejäkin on ollut aika monena vuonna, mutta pääroolissa on ollut alusta alkaen levyt ja harvinaisuuksien etsiminen. Levymessuilla on omanlaisensa tunnelma, kun musiikkidiggarit huuhtovat musiikillisia kultahippuja tuhansien levyjen joukosta." Jouni kertoo. "Viime vuosina kiinnostus messuihin on säilynyt vahvana, mutta musiikkiformaatti on muuttunut. Itsekin yllätyn vuosi toisensa jälkeen, kuinka voimakasta kiinnostus LP-levyihin on tänä päivänä. Samoin C-kaseteista on niiden harvinaisuuden takia tullut haluttuja tuotteita" Jouni kiteyttää messuilla viime vuosina tapahtuneita muutoksia.

Kultahippuja etsiessä kuluu tunti jos toinenkin.

Tänä vuonna Levymessujen uutuutena on Järvenpää-talon ala-aulassa järjestettävät Hifi -messut. "Ideana oli löytää jotain uutta messuille ja kehitimme idean Hifi-kirppiksestä, jonne porukat voivat tulla ostamaan, myymään ja ihmettelemään vanhoja ja uusia hifi-kamoja. Myymään voi tulla yksityiset, käytettyjen HIFI-laitteiden liikkeet, harrastajat tai käytännössä kuka tahansa." Jouni kertoo. "Myyntipaikkoja on vielä saatavilla, joten kannattaa toimia pian jos haluaa päästä kaupoille."

"Putket ovat mahtavan näköisiä, muotokieli on upeaa" Jouni sanoo.
Hifi-kirppiksellä voitaisiin hyvin myös nähdä Jounin itse rakentamia vahvistimia ja kaiuttimia, mutta taitaa olla melko epätodennäköistä. "Olen rakennellut ja korjaillut kaiuttimia ja putkivahvistimia harrastuksenani noin vuodesta 2010 alkaen. Muistan, kun sain ensimmäisen itse rakentamani vehkeen soimaan ja tajusin kuinka järjettömän yksinkertainen laite putkivahvistin on verrattuna transistorivehkeisiin. Rakenteluun jää koukkuun, mutta itse rakentamistani vehkeistä ei malta luopua," Jouni tuskailee. "Ystäville olen muutamia laitteita myynyt, mutta käytännössä rakentelu tapahtuu vain omaksi huviksi. Aika hyvin irroittautuu työstä rakennellessa. Pitää olla tosi skarppina, että johdot menee oikein. Kun 400 V tasavirtaa pyörii, se on laaki ja vainaa" Jouni miettii. "Ja onhan se putkivehkeen soundi ihan eri maailmasta, siinä on sellaista pyöreyttä ja pehmeyttä."

Levymessut ja HIFI-kirppis
Järvenpää-talolla 26.3.2017 klo 11-16, liput 3 euroa.
Myyntipaikkavaraukset:
Jouni Hyytiäinen, 0400 423 714 /
jouni.hyytiainen(at)metso.com

Teksti: Jaakko Latva-Pukkila

torstai 16. maaliskuuta 2017

Steven Van Zandt - Legenda (osa 1)

Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.

Liput Lippu.fi tai Tiketti alk. 68,50 euroa.


Tämän vuoden Puistobluesin pääesiintyjäksi saapuva Steven Van Zandt alias Little Steven (tai Miami Steve) on huikean monitulkintainen muusikko, ihmisoikeusaktivisti, näyttelijä, radiojuontaja, tuottaja ja vaikka mitä muuta. Tämän luokan tekijä ansaitsee hieman perusteellisemman tarkastelun ja siksi julkaisemmekin hänestä peräti kolmiosaisen esittelyn. Ensimmäinen osa kertoo Van Zandtin musiikkiuran vaiheista aina 2000-luvulle saakka. Sarjan toisessa osassa keskitymme hänen musiikkiuraansa 2000-luvun alusta tähän päivään ja viimeisessä osassa raotamme ovea Van Zandtin muihin projekteihin musiikkiuran rinnalla. 

Osa 1: Mistä kaikki sitten alkoi?

"Rock n' roll as a genre is different from pop and hip hop: it is about bands, and that for me suggests brotherhood, family, friendship and community." -Little Steven

Steven Van Zandt syntyi 22.11.1950 Bostonissa Yhdysvalloissa amerikanitalialaiseen perheeseen nimellä Steven Lento. Stevenin ollessa alle kouluikäinen hänen äitinsä meni uudelleen naimisiin, perhe muutti New Jerseyhin ja Steven otti isäpuolensa hollantilaiselta kuulostavan sukunimen. Myöhemmin Van Zandt on sanonut olevansa ”nimestään huolimatta 100 % italialainen” Nuoruusajoilta on peräisin myös syy miehen jo tavaramerkiksi muodostuneiden huivien ja hattujen käyttöön: Van Zandt oli pahassa auto-onnettomuudessa, jossa hän lensi tuulilasin läpi vahingoittaen päänahkansa niin, etteivät hiukset kasva enää joka kohdassa. 



1960-luvun puolessa välissä Steven opetteli soittamaan kitaraa ja siitä alkoi elämänmittainen rakkaustarina musiikkiin. Steven ei ollut yksin musiikki-innostuksensa kanssa. Jersey Shoren musiikkipiirit kuhisivat 1960-luvulla ja samoista lähtökohdista ponnisti mm. hänen nuoruudenystävänsä Bruce Springsteen.  

Bruce Springsteen and the E Street Band vuonna 1972.
Steven van Zandt kuvassa oikealla. 

1970-luvulla Steven toimi jo kiertävänä keikkakitaristina ja soitti Springsteenin ensimmäisissä yhtyeissä (Steel Mill 1969-1970 ja the Bruce Springsteen Band 1971). Springsteenin lisäksi Van Zandt teki yhteistyötä The Dovellsin ja Southside Johnnyn ja Asbury Jukesin kanssa. Vuonna 1975 Van Zandt kuitenkin aloitti uudelleen Springsteenin kanssa soittamisen Pomon tunnetuimmassa yhtyeessä the E Street Bandissä


1980-2000


"The first rule of rock and roll is it's all about live. Then you have to learn a second craft, which is making records. It should go in that order." -Little Steven

Historiankirjat ja top 10 listat kertovat omaa tarinaansa Little Stevenin ja The Bossin yhteistyöstä, mutta erillisen maininnan arvoista on, että 1980-luvulla Van Zandt oli mukana tuottamassa sellaisia rockin klassikkolevyjä kuin The River (1980) ja Born in The U.S.A (1984). Samoihin aikoihin tämä monilahjakkuus jatkoi materiaalin kirjoittamista ja musiikin tuottamista mm. Southside Johnnyn ja Gary "U.S." Bondsin kanssa. Erityisesti vuosi 1982 oli merkittävä Van Zandtin elämässä. Tuolloin hän perusti ensimmäisen kerran bändinsä The Disciples of Soulin ja yhtye julkaisi jo samana vuonna ensimmäinen albuminsa Men Without Women

Little Steven and the Disciples of Soul:
Under the Gun

Toinen merkittävä tapahtuma vuonna 1982 Van Zandtin elämässä oli uudenvuoden aatto, jolloin hän meni naimisiin vaimonsa Maureen Van Zandtin (os.Santoro) kanssa. Ihan tavallisista häistä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Van Zandtin bestmanina toimi Bruce Springsteen, vihkijänä Little Richard ja parille lauloi ”When a man loves a woman”-kappaleen itse Percy Sledge. 

Alkuvuodesta 1984 Van Zandt erosi ystävällisissä merkeissä the E Street Bandistä ja keskittyi oman yhtyeensä kanssa työskentelyyn. The Disciples of Soulsin toinen pitkäsoitto Voice of America julkaistiinkin jo 1984 huhtikuussa. Vuonna 1985 Van Zandt keräsi tunnettuja muusikoita, kuten Bob Dylan, Bono ja Springsteen, soittamaan levyllä the Sun City, joka keskittyi vastustamaan Apartheidia Etelä-Afrikassa (tästä lisää juttusarjan kolmannessa osassa). Samana vuonna Van Zandt otti taitelijanimekseen Little Steven osoittaakseen kunnioitusta sekä Little Richardille että Little Walterille. 

Little Stevenin haastattelu vuodelta 1985:


Alkuperäinen The Disciples of Souls yhtye hajosi 1987 ja samana vuonna Little Steven julkaisi kolmannen albuminsa nimeltä Freedom- No Compromise. Tuotteliaan muusikon seuraava albumi Revolution julkaistiin jo 1989. Suurimman osan 1990-luvusta Little Stevenillä ei ollut omaa levytyssopimusta mutta hän työskenteli, tuotti ja esiintyi muiden bändien kanssa. 

Vuonna 1995 hän liittyi uudelleen the E Street Bandiin, mutta vain Greatest Hits -albumin työstön ja äänittämisen ajaksi. Vuonna 1999 Little Steven julkaisi uuden albumin Born Again Savage ja liittyi jälleen kerran the E Street Bandiin yhtyeen paluukiertueelle. Tämän jälkeen, huolimatta muista projekteistaan, Van Zandt on pysynyt the E Street Bandin jäsenenä. 
Little Steven ja Bruce. Kuva Jo Lopez.
Kaikkiaan Van Zandt teki the E Street Bandin kanssa 2000-luvulle mennessä seuraavat kiertueet:
  • Born to Run kiertueet vuosina 1975-1977
  • Darkness kiertueet vuosina 1978-1979
  • The River kiertue vuosina 1980-1981
  • Reunion kiertue vuosina 1999-2000
2000-luvulle mennessä Van Zandt oli tuottanut ja soittanut huikeassa määrässä albumeja eri artistien ja yhtyeiden kanssa:

Little Steven & Disciples of Soul

Little Steven and the Disciples of Soul:
"Forever"
  • Men Without Women (1982) 
  • Voice of America (1984) 
  • Little Steven
  • Freedom - No Compromise (1987) 
  • Revolution (1989)
  • Born Again Savage (1999)
  • Greatest Hits (1999)

Bruce Springsteen

Bruce Springsteen & The E Street Band:
Waitin´ On A Sunny Day -live.
  • Greetings From Asbury Park, N.J. (1973) – sound effects
  • Born to Run (1975)
  • Darkness on the Edge of Town (1978)
  • The River (1980)
  • Born in the U.S.A. (1984)
  • Live/1975-85 (1986)
  • Greatest Hits (1995)
  • Blood Brothers (1996)
  • Tracks (1998)
  • 18 Tracks (1999)

Southside Johnny & The Asbury Jukes

  • I Don't Want To Go Home (1976)
  • Live at the Bottom Line (1976)
  • This Time It's for Real (1977)
  • Hearts of Stone (1978)
  • Havin' a Party (1979)
  • Better Days (1991)

Ronnie Spector & The E Street Band

  • "Say Goodbye To Hollywood" / "Baby Please Don't Go" (1977)
  • Gary U.S. Bonds 
  • Dedication (1981)
  • On the Line (1982)
  • Standing in the Line of Fire (1984)

Artists United Against Apartheid

  • Sun City (1985)
  • Iron City Houserockers 
  • Have a Good Time but Get Out Alive! (1980)

Meat Loaf

  • Welcome to the Neighborhood (1995)

Jimmy Barnes

  • For The Working Class Man (1985)

teksti: Minna Paasio

lauantai 25. helmikuuta 2017

World boogie is coming

Puistoblues on Suomen suurin roots-musiikkiin keskittyvä festivaali, joka järjestetään Järvenpäässä 28.6.-2.7.2017 jo 40. kertaa. Viikon kohokohta on Järvenpään Vanhankylänniemessä järjestettävä pääkonsertti, jonka esiintyjiksi ovat vuosittain saapuneet genren suurimmat tähdet ja lupaavimmat nimet. North Mississippi Allstars on viides pääkonsertin julksitettu esiintyjä.

Pääkonserttiliput helmikuun loppuun saakka edulliseen Early Bird -hintaan:
http://www.puistoblues.fi/liput/early-bird



”He told me:  you are the one, boy, you are the link. You have to keep it primitive and bring it to the people.” -Luther Dickinson


North Missisippi Allstars.

North Mississippi Allstars sai alkunsa vuonna 1996, kun veljekset Luther ja Cody Dickinson päättivät jättää punkin soittamisen sikseen ja perustivat yhtyeen basisti Chris Crewn kanssa. Innoittajina bändin perustamiseen toimivat perinteiset blues-muusikot, kuten Missisippi Fred McDowell ja R.L. Burnside. Yhtyeen ensimmäinen levy, vuonna 2000 julkaistu Shake Hands With Shorty, vaali bluesin syvintä olemusta omintakeisella tyylillä jopa siinä määrin, että se oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi kategoriassa Best Contemporary Blues Album. Myös bändin seuraava levy, 2001 ilmestynyt 51 Phantom, saavutti saman ehdokkuuden.  Kolmannen kerran North Mississippi Allstars oli Grammy-ehdokkaana vuonna 2005 levyllään Electric Blue Watermelon. Grammy meni muualle, mutta vuonna 2001 yhtye palkittiin Blues Music Awards -tilaisuudessa vuoden parhaana tulokkaana.

"Meet Me In The City" vuonna 2013 julkaistulta levyltä "World Boogie Is Coming"

North Mississippi Allstars on keikkaillut ja tehnyt omia levyjä melko tasaiseen tahtiin, mutta siitä huolimatta sen jäsenillä on riittänyt aikaa myös muihin projekteihin. Luther Dickinson soitti kitaraa Black Crowesissa ja Cody Dickinsonilla ja Chris Chewlla oli omat kuvionsa Hill County Revuessa. Vuonna 2015 Chris Chew siirtyi yhtyeestä kokonaan muiden toimien pariin. NMA on tehnyt yhteistyötä muiden muusikoiden kanssa myös omilla levyillään, viimeisimpänä 2015 julkaistu levy Freedom & Dreams yhdessä Anders Osbornen kanssa.
"Katrina", vuonna 2015 julkaistulta "Freedom & Dreams" -levyltä.

Dickinsonin veljesten muusikonuraan on väistämättä vaikuttanut heidän isänsä, tuottajaguru Jim Dickinson. Tämän kuoltua vuonna 2009 North Mississippi Allstars kerääntyi studioon yhdessä perheen ystäviin kuuluvien muusikoiden kanssa ja tuloksena oli tribuuttialbumi Keys to the Kingdom. Levyn teossa oli mukana joukko nimekkäitä bluestaitureita kuten Ry Cooder ja Mavis Staples. Lisäksi vuonna 2012 julkaistiin postuumisti James Luther Dickinsonin vuonna 2006 Mempihisissä äänitetty livelevy I’m Just Dead, I’m Not Gone, jossa North Mississppi Allstars soittaa taustalla.



North Mississippi Allstarsin ura kiertyi takaisin alkulähteilleen vuonna 2013 julkaistulla levyllä World Boogie is Coming. Yhtye itse pitää levyä tähänastisena päätyönään, ja levyn ammattimaisuuden ja kotikutoisuuden välinen leikki on vakuuttavaa jälkeä. Levy on tuotettu Dickinsonien omalla Zebra Ranch studiolla ja sillä vierailee perhetuttuja, kuten R. L. Burnsiden lapset Duwayne ja Garry. Levyn nimi taas on suora lainaus Jim Dickinsonilta, jolla oli tapana allekirjoittaa kirjeensä kyseistä lausahdusta käyttäen. Levyn ja yhtyeen juuret ovat syvällä delta bluesin mullassa.
Missisippi Public Broadcastingin erinomainen insertti ja haastattelu North Mississippi Allstarsista.

Linkkejä:
http://www.nmallstars.com/
https://www.facebook.com/nmallstars/
http://www.allmusic.com/artist/north-mississippi-allstars-mn0000385393

Teksti: Liisa Latva-Pukkila

tiistai 31. tammikuuta 2017

Devon Allman pääkonserttiin


Puistobluesblogi palaa pitkäksi venyneiltä talviuniltaan ryminällä, kun esittelyssä on yksi uuden polven hienoimpia kitaristeja, Devon Allman. Allmanin tarinasta meille alla kirjoittaa blogin avustajana toimiva Liisa Latva-Pukkila.
Devon Allman tulee esiintymään Puistobluesin pääkonserttiin 1.7.2017. Edulliset ennakkoliput kesän parhaimpaan bluesjuhlaan tulevat myyntiin 1.2.2017. Pääkonsertin esiintyjät paljastetaan helmikuun aikana.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kuvaajan Kuvia: Timo Happonen

Puistobluesblogi palaa hieman pitkäksi venyneeltä kesätauoltaan sopivasti diggareiden tulevaisuusseminaariin. Upeita kuvia meille tällä kertaa tarjoilee pitkäaikainen diggariaktiivi Timo Happonen.
Kuvaajan kuvia on Puistobluesorganisaation hatunnosto festivaalin kuvaajille. Tänäkin vuonna festivaaleja oli kuvaamassa erittäin lahjakkaita kuvaajia. Pyysimme kuvaajia valitsemaan omista kuvistaan jollain tavalla ne parhaat, koskettavimmat tai erikoisimmat otokset ja kertomaan fiiliksistä niiden takaa.


Lazy Moose



Kuva on otettu keskiviikon talkoolaisklubilta Blackpoolista, jossa esiintymässä olivat Ina Forsman ja Lazy Moose. Bluesviikko oli tänä vuonna poikkeuksellisesti duuniviikko, joten kuvissa ei oikeastaan ole sen suurempaa suunnitelmaa. Kuva on aina kohteen ja taustan muodostama kokonaisuus. Tämä kuva on skarppi ja tausta on suunnilleen kohdallaan. Blackpoolin jänikset eivät kummittele kuvan taustalla.
Kalusto: Nikon D600 & Nikor 85 mm/f1.8 

Mimmeillä hyvä meininki

Torstaina olin Vanhankylänniemessä Uudessa Vanhiksessa Business Blues -tapahtumassa. Lavalla oli Million Dollar Tones, erinomainen ryhmä ja meininki. Mimmit oli siinä oviaukossa, jonkin matkaa lavalta ja vetivät hyvällä meiningillä sormiennapsuttelua ja sellaista. Kuva oli otettava ihan hetkessä. Tuollaisissa tilanteissa yli viiden sekunnin tähätily ja kuva menee poseeraamiseksi.
Kalusto: Nikon D600 & Nikor 85 mm/f1.8 

Ninnistä ei saa huonoja kuvia

Ninni Poijärvi lavalla Hoedownin keikalla torstaina Blackpoolissa. En ole koskaan ottanut Ninnistä huonoja kuvia. Jos on kamera mukana ja Ninni lavalla, eikä saa hyvää kuvaa, niin syyllistä voi etsiä vessan peilistä. Kuva on teknisesti toimiva, juuri sopivasti vähän perseellään, joka tuo siihen sopivasti rosoa. Kuva ei ole rokkenroll jos siinä ei ole yhtään rosoa.
Kalusto: Nikon D600 & Nikor 85 mm/f1.8 

Hauskoja äijiä

Lauantain pääkonsertissa, Hämpton Dixieband. Kävin aina vähän väliä katselemassa mitä Hämptonit puuhailee, koska tiesin että tilannekomiikkaa on luvassa. Ja sitähän tuli. Tässä kuvassa sattui myös olosuhteet kohdalleen, valo tulee oikealta puolelta. Jengihän reagoi Hämptoneihin aina samalla tavalla: Ensin kikatuttaa kovasti ja sitten jo kaivetaan kameroita esille. Jätkien keikoilla on aina hyvä meininki, hauskoja äijiä.
Kalusto: Sony DSC-RX100 IV (pokkari)

Timo Happonen
Timo on 56-vuotias ja on ollut vapaaehtoisena Puistobluesissa yli 30 vuotta. Valokuvaajana hän on toiminut vakavammin vajaa neljä vuotta ja omien sanojensa mukaan "oppinut juuri käyttämään kameraa ja oppinut hahmittamaan mitä kaikkea kameralla voi tehdä". Kaikki lähti siitä, ettei klubeille meinannut saada oikein ketään kuvaamaan, jolloin oli itse tartuttava kameraan. Timo kuvaa paljon nimenomaan keikkoja, mutta pyrkii koko ajan kääntämään painopisteen muuhun kuvaukseen. Toisaalta kyseessä on tietynlainen symbioosi, koska keikoille sisään päästäkseen innokkaan musiikkimiehen on helpointa kantaa kameraa mukana. 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kuvaajan kuvia: Antti Vuorenmaa

Kuvaajan kuvia on Puistobluesorganisaation hatunnosto festivaalin kuvaajille. Tänäkin vuonna festivaaleja oli kuvaamassa erittäin lahjakkaita kuvaajia. Pyysimme kuvaajia valitsemaan omista kuvistaan jollain tavalla ne parhaat, koskettavimmat tai erikoisimmat otokset ja kertomaan fiiliksistä niiden takaa.

Ina Forsman

Tämä kuva Ina Forsmanista on otettu keskiviikon talkoolaisklubilta Blackpoolista. Keskiviikko oli ensimmäinen kuvauspäivä ja Inan noustessa lavalle olin jo todella poikki. Keikan jälkeen sanoin Happosen Timolle, etten oikein saanut yhtään kuvaa koko keikalta. Ajelin keikalta himaan ja vielä ennen nukkumaanmenoa avasin koneen. Yhtäkkiä tämä kuva tuli vastaan ja tsekkasin, että sehän on aivan kuin Marilyn. Ina sattui juuri oikealla hetkellä katsahtamaan kameraan ja näytti sillä hetkellä ihan nukelta. Ihan kuin joku Barbie. Tästä kuvasta taas muistui mieleen, että kun olet itse ihan piipussa, ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä arvioita.

Saippuakuplakone

Kuva on otettu blueskadulla torstaina. Saimme kuvaajien kanssa toimeksiannon kuvata kaikkea mahdollista blueskadulla. Tämänkaltainen toimeksianto on ainakin aluksi melko vaikea, koska silloin on vaikeaa saada itsensä siihen moodiin, että näkee tilanteita. Ensimmäisenä huomioni kiinnittivät kävelykadulla olevat patsaat, joissa lapset kiipeilivät ja tämän jälkeen eräällä myyjällä ollut saippuakuplakone. Kävelin ohi monesti ja aina kuplakone houkutteli luokseen lapsia. Yritin monta kertaa keskivikkona, mutten onnistunut saamaan kuvaa, johon olisin ollut tyytyväinen. Torstaina sain otoksen, johon olin tyytyväinen. Jotenkin pojan naamasta näkee sen, että tämä päivä tulee jäämään mieleen. Kesän riemu paistaa pojan kasvoilla. Itse ajattelin, että hauska kuplakone voi olla lapsille juurikin se asia, joka festareista jää mieleen. Eikä sinällään suuret muusikkotähdet.

Konstantin Kovalev

Kuva on torstailta European Blues Challenge -kilpailusta Blackpoolista, kuvasa Helge Tallqvist Bandin Konstantin Kovalev. Yritin varsinaisesti saada kuvaa Emilia Ciscosta, kun yhtäkkiä Konstantin (hyvä ystäväni) nosti jalkansa siihen monitorille. Käytössäni oli käsilyhenteinen optiikka, jossa on lyhyt terävyysalue, mutta tällä kertaa onnistuin. Lyhyen terävyysalueen johdosta kuvasta tuli erikoinen, ikään kuin lavasteissa kuvattu. Kuvaan tuli hieno pysähtynyt, elokuvallinen tunnelma. Ehkä elokuvallisin kuva, jonka olen ottanut. Voisi hyvin olla vaikka jonkun Kaurismäen leffan mainoskuva.

Antti Vuorenmaa

Kuva: Uuge Kojola

Varsinainen ammattini on muusikko ja olen erikoistunut countryyn. Olen yksi harvoja suomalaisia countrymusiikin ammattilaisia. Instrumenttini ovat laulu, kitara, pedal steel ja mandoliini.
Olen nyt 46-vuotias. Työskentelin nuorena valokuvaajana, mutta pidin valokuvauksesta 20 vuoden tauon.  Aloitin noin vuosi sitten uudelleen ja teen muusikkouteni ohella jonkun verran taas valokuvaajan töitä - erityisesti muusikkojen, yhtyeiden ja julkisuuden henkilöiden parissa. Viimeisin kaupallinen duunini oli kuun alussa Agentsin levynkannen kuvaaminen Sony Music Finlandille.

Kalusto

Kalusto näissä Sony A7 + Canon FD 85mm F1.2L.
Kuvaan siis käsitarkenteisella erittäin valovoimaisella pikkutelellä. Haastavaa on äärimmäisen lyhyt terävyysalue ja nopeat tilanteet.

Muuta kalustoa Sony 28-70 zoom, Minolta M-Rokkor 40mm f2 vanha pieni Leican valmistama manuaaliobjektiivi.