Tätä sivua on nyt luettu yhteensä

maanantai 1. toukokuuta 2017

Steven van Zandt -Legenda (osa 3)

Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.

Liput Lippu.fi tai Tiketti alk. 68,50 euroa.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroimme Little Stevenin musiikkiurasta aina 1990-luvun loppuun saakka. Toisessa osassa keskityimme 2000-luvun tapahtumiin aina tämän vuoden Puistobluesiin asti. Tässä kolmannessa, ja viimeisessä, osassa yritämme keskittyä Little Stevenin uraan musiikkipiirien ulkopuolella, vaikka kirjoittajana täytyy myöntää sen olevan ajoittain jopa mahdotonta.

” [Music]..it is perhaps the only art form where races, classes and genders find common ground”



Osa 3: Ihmisoikeusaktivisti ja näyttelijä

Sun Citystä..


Van Zandtin ihmisoikeusaktivistin ura alkoi näkyvämmin 1980-luvun alussa. Erottuaan E Street Bandista, hän kohdisti huomionsa Etelä-Afrikan tilanteeseen ja otti osaa sen hallituksen apartheidpolitiikan vastaiseen liikkeeseen. Van Zandt perusti ystävänsä, tuottaja Arthur Bakerin kanssa järjestön nimeltä Artists United Against Apartheid. Järjestön näkyvin mielenilmaus oli 1985 julkaistu albumi Sun City


Albumi sai nimensä Etelä-Afrikassa tuohon aikaan toimineelta, rikkaille valkoihoisille suunnatulta, viihdekeskukselta ja lomakohteelta, jossa toimi mm. kasino, yökerho ja kylpylöitä. Etelä-Afrikan harjoittaman apartheid – politiikan vuoksi mm. YK:n boikottilistalla olevassa lomakohteessa esiintyi kuitenkin useita kuuluisia länsimaisia artisteja, kuten Rod Stewart, Frank Sinatra ja Elton John. Van Zandt keräsi Bakerin kanssa Sun City albumille esiintymään lopulta lähes 50 artistia, jotka vannoivat, etteivät koskaan esiintyisi Sun City - lomakohteessa. Sun Cityn piti alun perin olla ainoastaan yhden kappaleen mittainen, mutta lahjakkaiden esiintyjien kerääntyessä tukemaan hanketta, paisui se jälkipolvien tuntemaksi albumiksi. Albumilla esiintyivät mm. Lou Reed, Bob Dylan, Bono, Bruce Springsteen, Ringo Starr, Keith Richards, Joey Ramone, Miles Davis ja Run-D.M.C. Suomalaisedustuskin albumilla on, sillä Michael Monroe kuului myös levyn artistikaartiin. 

Sun City, virallinen musiikkivideo.

Vaikka Sun City ei lopulta kasvanut huikean suosituksi, sijoittui se kuitenkin Billboard 200-listalla sijalle 31 ja on nimetty mm. Rolling Stones-lehden toimesta 1980-luvun parhaiden albumien joukkoon sijalle 100. Tavoitteensa puolesta Sun City-albumi keräsi yli miljoona dollaria ja onnistui herättämään apartheidin-politiikan vastaista huomiota. Sun City levyn äänittämisestä tehtiin myös dokumentti, joka hienoisten alkuvaikeuksien jälkeen saatiin levitykseen 1987. Kun Etelä-Afrikan apartheid - politiikkaan harjoittava hallitus kaatui 1994 Sun City albumi ja Artists United Against Apartheid järjestö lakkasivat olemasta aktiivisia puheenvuoroja maailmanpolitiikasta ja painuivat osaksi historiaa.

..taiteiden kunniatohtoriksi


1980-luku oli Van Zandtin elämässä muutenkin poliittisen aktiivisuuden aikaa. Lakattuaan soittamasta Pomon kanssa, hän lähti kiertämään sodasta ja nälänhädästä kärsivää maailmaa. Van Zandt kiersi Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa arvostellen USA:n ulkopolitiikan ja sotilaallisen läsnäolon vaikutuksia. Hän teki matkoiltaan useita kappaleita muille artisteille, kuten Jimmy Cliffille (Jamaikan polttoainemellakoista) ja Brian Setzerille (USA:ssa työskentelevistä meksikolaissiirtolaisista).

YK on kahdesti palkinnut Little Stevenin hänen työstään ihmisoikeuksien puolesta. Lisäksi sekä Los Angelesin että Atlantan pormestarit ovat palkinneet hänet työstään rasismia vastaan.  Aktiivisen poliittisen vaikuttamisen aikaan mahtuu useita merkittäviä tapahtumia ja Van Zandt on itse todennut New York Timesin haastattelussa vuonna 2000 jääneensä nyt eläkkeelle politiikasta:
"We were really successful. People were asking me to be on the board of this organization or that. Which was much too serious. It can become a career in itself if you're not careful. That's not what I'd been in it for. When Mandela was released from jail, it was like, 'Enough. It's over. Let's walk away. Let's be good winners." Lähde
Van Zandt on urallaan saavuttanut kymmeniä erilaisia palkintoja. Tässä hänet palkitaan elämänurastaan paikallisen kulttuurin edistäjänä New Jerseyssä vuonna 2008.
Viimeaikaiset uutiset USA:sta puhuvat kuitenkin vahvasti vielä sen puolesta, etteivät vanhat tavat helpolla unohdu. Vuonna 2016 Bruce Springsteen ja the E Street Band peruivat esiintymisensä Pohjois-Carolinan osavaltiossa voimaan astuneen transsukupuolisia ja seksuaalisia vähemmistöjä syrjivän lain myötä. Yhtyeestä (virallisen tiedotteen lisäksi) puhemiehenä toimi Van Zandt, joka sanoi konsertin perumisen olleen ainoa tapa saada ihmiset ymmärtämään ja heräämään todellisuuteen:
”Valitettavasti vain aiheuttamalla taloudellista vahinkoa, saamme ehkä heidät toimimaan moraalisesti oikein” Lähde

 Niin ikään vuonna 2016 Van Zandt kommentoi musikaali Hamiltonin esiintyjien tempausta vedota USA:n varapresidentti Michael Penceen kesken esityksen. Vaikka Van Zandt painotti olevansa ehdottomasti Pencen ja hänen edustamansa politiikan vastustaja, hän ei kuitenkaan ymmärrä yleisön jäsenen yksilöimistä ja nolaamista esityksen aikana:
"Hamilton made a mistake. Audiences shouldn't have to worry about being blindsided like that. Theater should be sanctuary for Art to speak," Lähde
Pohjois-Carolinaa koskevan kannanoton ja Sun Cityn väliin mahtuu toki myös lukuisia muita kannanottoja ja puheita, joista monet voi käydä jälkikäteen lukemassa Underground Garagen verkkosivuilta. Toukokuun 17. kuluvaa vuotta Van Zandt saa kunnian olla 251. puhuja valmistuville opiskelijoille pidettävässä juhlassa koti-osavaltionsa New Jerseyn Rutgers Universityssa. Puhujat valitaan vuoden kestävällä valintamenettelyllä, jossa sekä opiskelijat, opettajat että muu henkilökunta äänestävät. Samalla hänelle myönnetään taiteiden kunniatohtorin arvonimi. Rutgersin kunniatohtorina van Zandt liittyy esimerkiksi presidentti Barack ObamanUmberto Econ ja Jon Bon Jovin seuraan.

Vuonna 2016 Rutgersin valmistujaisjuhlien puhujana oli presidentti Barack Obama.

Televisioura


Little Stevenin näyttelijänura alkoi vuonna 1999, kun hänet kiinnitettiin Silvio Danten rooliin sittemmin supersuosioon nousseessa televisiosarjassa ”Sopranos”. Van Zandtilla ei ollut aiempaa kokemusta näyttelijänä, mutta sarjan tuottaja David Chase oli Little Stevenin fani ja halusi tämän sarjaan mukaan:
"He was a big fan of the E-Street Band, and he followed my solo career. But I never thought about acting, never dreamed of it. I didn't have an agent. The call came from out of nowhere. I thought it was a drunk, a joke or the wrong number. It was just Chase's own crazy instinct. His vision. It required an enormous amount of imagination on his part." Lähde.

Van Zandtille tarjottiin aluksi jopa sarjan pääroolia Tony Sopranona, mutta muusikko halusi roolin menevän oikealle ja kokeneemmalle näyttelijälle. Silvio Danten rooli perustui lopulta Van Zandtin itsensä kirjoittamaan novelliin. Harvinaista oli, että myös Van Zandtin vaimo kiinnitettiin sarjaan, ja vielä näyttelemään Silvio Danten vaimoa. Sopranosin päättyessä vuonna 2007 Van Zandt totesi saaneensa tarpeeksi näyttelijän urasta.

Mafiasarjojen ystäville, tässä 40 minuuttia Silvio Danten parhaita pätkiä sarjasta "Sopranos".

Sopranosin ohella Van Zandt oli tietenkin ehtinyt kiertää the E Street Bandin kanssa mutta myös äänittää ”The Hives” yhtyeen tarinan DVD:lle. Lisäksi Van Zandt oli vaimonsa kanssa perustanut vuonna 2006 pienen teatterituotantoyhtiön.

Sopranosin jälkeen Van Zandt esiintyi kuitenkin vielä norjalaisessa saippuaoopperassa (itsenään) sekä näytteli, toimi ohjaajana ja tuotti Netflixin alkuperäissarjan Lilyhammer norjalaisen tuotantoyhtiö NRK:n kanssa. Van Zandt joutui Lilyhammerin kuvausten takia jopa jättämään muutaman the E Street Bandin vuoden 2012 Wrecking Ball - kiertueen konserteista väliin, koska sarjan teosta ja kuvauksista oli sovittu ennen kiertueen sopimista. Lilyhammeria tehtiin kaikkiaan kolme tuotantokautta, jotka ovat kaikki katsottavissa Netflixissä. Sarjan kolmannella tuotantokaudella Van Zandt ensimmäisen kerran ohjasi yksin koko jakson. Kyseiseen jaksoon tuli vielä itse Bruce Springsteen vierailevaksi näyttelijäksi!

Van Zandtin lyhyt haastattelu Lilyhammerin taustoista ja toteutuksesta.

Van Zandtin ja David Chasen yhteistyö jatkui Sopranosin jälkeenkin vuonna 2013 elokuvassa ”Not Fade Away”, jossa Little Steven toimi tuottajana ja musiikillisena johtajana. Elokuva kertoi autotallirockbändin tarinan 1960-luvun puolivälin New Jerseyssä.

Miehen viimeisimpiä projekteja on ollut BANG! – dokumentti 1960-luvun lauluntekijästä Bert Bernsistä. Vaikka nimi on useimmille vieras, Bernsin tuotanto tuskin on. Miehen kirjoittamiin lauluihin kuuluvat mm. sellaiset klassikot kuin ‘Twist And Shout’, ‘Piece Of My Heart’, ja ‘Here Comes The Night’. Van Zandt ja Paul McCartney ovat kampanjoineet Bernsin nimittämiseksi Rock and Roll Hall of Fameen. Van Zandtin käsialaa on myös Bernsistä tehty Broadway-show.
BANG! -traileri.

Lisäksi Little Steven ei kuitenkaan ole ihan vielä valmis heittämään hanskoja tiskiin televisiouran kanssa, sillä vuonna 2016 hän kertoi haastattelussa valmistelevansa jopa kahta eri projektia, joista toista hän rahoittaa ja toinen etenee ”normaaleja reittejä pitkin”. Jäämme siis jännityksellä odottamaan.

Puistoblues 2017


Tämän blogi-sarjan kirjoittaminen on saanut pysähtymään lavalle saapuvan artistin henkeäsalpaavasta urasta ja energiasta. Musiikillisen menestyksen lisäksi vuosien varrelle mahtuu hämmentävän paljon hyväntekeväisyyttä ja ihmisoikeuksien puolesta työskentelyä. Vuoden 2017 blueskansa saa todellisen hemmotteluhetken päästessään kuulemaan maailmanluokan tähden musiikillista ilosanomaa lavalla. 

Kuuntelija saattaa samalla muistaa, kuinka valtavasti tämän vuoden pääesiintyjä on omistanut aikaa epäitsekkäälle työlle heikompiosaisten hyväksi. Van Zandt on todennut musiikin olevansa ennen kaikkea tasapuolisuuden ja tasa-arvon luoja: 
” ..it is perhaps the only art form where races, classes and genders find common ground” 
Teksti: Minna Paasio

Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.

Liput Lippu.fi tai Tiketti alk. 68,50 euroa.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Ile Kallio Blackpoolissa 8.4.2017

Ile Kallio Big Rock Band livenä Blackpoolissa lauantaina 8.4.2017. Showtime klo 23.
Liput diggareille vain ovelta talkoopassilla 15 euroa + 3 euron narikkamaksu.
Liput ilman talkoopassia ennakkoon 17 € ja ovelta 20 € + 3 euron narikkamaksu.
Ennakkoliput Tiketistä.


Ile Kallio Big Rock Band.


Ile Kallio on BRB:n myötä palannut bluesrockin pariin. Hän on yksi suomalaisen rock-historian arvostetuimpia ja tunnetuimpia kitaristeja, joka on urallaan julkaissut kymmeniä albumeja, esiintynyt ympäri maailmaa ja on musiikissaan pystynyt suvereenisti vaihtamaan tyylilajista toiseen. Ile Kallio tunnetaan myös bändiliiderinä, biisintekijänä ja timanttisena esiintyjänä. Tässä blogissa fiilistellään vähän miehen yli 40-vuotista uraa ja käydään läpi miehen tuotoksia uran varrelta.

Ile Kallio Big Rock Band: Right Now (2016)

Hurriganesin Crazy Days

"Musta tuli kusipää vuonna 1975, kun olin 19-vuotias ja palasin Hurriganesiin. Se oli silloin ylivoimainen ykkösbändi tässä maassa. Olin ollut Postissa puolipäiväduunissa, kävin iltaoppikoulua ja tienasin 530 markkaa kuussa, eli mulla ei ollut ikinä rahaa. Ja yhtäkkiä olin stara ja kaikkien lehtien kansissa. Musta tehtiin paperinukkejakin!"

Ile syntyi Oulussa vuonna 1955, mutta muutti jo 1960 Helsinkiin. Teini-iässä nuori kitaristinalku kiinnostui rockista veljensä Peran ja ystävänsä Sami Hurmerinnan kanssa. Ensimmäiset vaikuttajat olivat rockin ja bluesin peruskalliot Rolling Stones, Johnny Winter,  Fleetwood Mac, Jimi Hendrix sekä Buddy Guy. Jig Saw -yhtyeessä soittanut Remu Aaltonen lähti kasaamaan "kovan luokan rock-yhtyettä" ja kuuli Janne Ödneriltä (joka oli opettanut Ileä) lupaavasta 16-vuotiaasta kitaristista.  Vuonna 1971 teini-ikäinen Kallio liittyi ensimmäistä kertaa Hurriganesiin.

Ensimmäinen vaihe Hurriganesissa jäi loppujen lopuksi lyhyeksi vuonna 1972, kun hän päätti saattaa koulunsa kunniallisesti loppuun. Ile oli myös huomattavasti nuorempi kuin Cisse ja Remu, eikä tuntenut olevansa samalla tasolla muiden kanssa. Kallion korvaajaksi bändiin tuli toinen legendaariseksi muodostunut kitaristi, Albert Järvinen. Ile käytti seuraavat vuodet koulussa, töissä ja satunnaisissa soittohommissa mm. Rauli "Badding" Somerjoen taustayhtyeessä Money.

Vuonna 1975 Remu vihjaili Ilelle, että huikeassa nousussa ollut Hurriganes tarvitsisi uutta kitaristia. Albert oli lähdössä, mutta tässä vaiheessa tämä ei vielä ollut julkista tietoa. Yhden yön nukuttuaan, Ile päätti ottaa haasteen vastaan, vaikka koki haasteen olevan etenkin musiikillisesti suuri, olihan Albert Järvinen yksi Ilen esikuvista Alkoi ennennäkemätön pyöritys. Huikean lahjakas ja näyttävän näköinen kitaristi nousi nopeasti tyttöjen päiväuneksi ja postinkantaja joutui kantamaan säkeittäin fanipostia hissittömän talon kolmenteen kerrokseen. Ilen ensimmäinen levy Hurriganesin kanssa oli vuonna 1975 ilmestynyt "Crazy Days", joka saavutti nopeasti timanttilevyyn oikeuttavan rajan.

Hurriganesin liveveto "Chinatown".
Rock På Hovet 1978

Yhtyeen suosio oli suurimmillaan. Bändi kiersi tiuhaan kotimaasssa ja myös Ruotsissa yhtye rikkoi useana vuotena folkparkenien yleisöennätyksiä. Bändin liveshow oli konstailematon ja suora. Sadat keikat olivat hioneet bändisoiton timanttisen kovaksi, joten bändi oli Suomen kysytyin keikkabändi aina 1970-luvun loppuun saakka. Myös levytysstudiossa bändi piti tiukkaa tahtia. Hot Wheels (1976), Tsugu Way (1977) ja Hanger (1978) saavuttivat kaikki Suomessa kultalevyyn oikeuttavan myynnin. Tämän lisäksi Ilellä oli aikaa levyttää ensimmäinen soololevynsä Irock (1977)


Hurriganesin lyhyt TV-spesiaali. Keikkamateriaali vuodelta 1977, kun bändi oli suosionsa aallonharjalla. Pekka Karhuvaara haastattelee Ile Kalliota.

Vuonna 1977 Hurriganes oli lähempänä maailmanvalloitusta kuin koskaan aiemmin urallaan. Bändille oli sovittu pieni kiertue Lontoossa, jonka jälkeen bändin piti lähteä seuraavana kesänä Status Quon lämmittelijäksi 30 keikan Euroopan kiertueelle. Remu ja Cisse lähtivät kuitenkin takaisin Suomeen kesken kiertueen, ilmeisesti siitä syystä, etteivät konserttien järjestelyt ja bändin vastaanotto olleet odotusten mukaisia. 

"En voinut uskoa sitä, ja silloin meni jotain rikki. Se ei vaikuttanut mun työntekoon, mutta se alkoi kaivertaa, kun huomasin, että Cissen ja Remun ambitiovarastot oli käytetty. Tuli fiilis, ettei bändi enää mene mihinkään, ja itselläni oli kuitenkin olo, että koko ajan pitäisi mennä eteenpäin."

Kallio on maininnut haastatteluissa kansainvälisen uran kariutumisen olleen suurin syy siihen, miksi mies lähti suunnittelmaan soolouralle lähtemistä. Suunnitelmat kantautuivat myös Remun korviin ja itsevaltaiseen tyyliinsä pyysi Ileä lähtemään bändistä toukokuussa 1979.

Aika Hurriganesin jälkeen

Kallio ei jäänyt toimettomaksi Hurriganesin jälkeen, vaan vuonna 1979 ilmestyi Pera & The Dogsin esikoislevy "Dogfood", joka musiikkityyli oli Hurriganesiin verrattuna huomattavasti modernimpaa. Pera & The Dogs ei löytänyt markkinoita kansallisesti tai kansainvälisesti ja kahden albumin jälkeen yhtye lopetti toimintansa vuonna 1980.

Sooloura jatkui aktiivisena ja siellä musiikkityyli oli lähempänä Hurriganesia. Levyt "Get Out" (1980) ja "Rock and Stones" (1982)  kuullostavat raikkailta tänäkin päivänä. Suuria kaupallisia menestyksiä näistäkään levyistä ei tullut.

Paluu Hurriganesiin, mainosmusiikkia ja suuri rakkaus

Vuonna 1983 Ile palasi vuodeksi Hurriganesiin Janne Louhivuoren tilalle. Ile soitti myös Remun soololevyllä "Message for You". Pestin päätyttyä Ile keskittyi pitkälti tekemään musiikkia TV-mainoksiin ja -ohjelmiin. Esimerkiksi MTV3:n vuosina 1993-2005 käyttämät päätunnussävelmät ovat tiettävästi Ile Kallion sävellyksiä. Kallio on itse sanonut ajan olleen musiikillisesti erittäin opettavaista. "Koskaan ei tiennyt, minkälaista musiikkia milloinkin pyydettiin säveltämään, jolloin tulee kokeiltua montaa erilaista tyylilajia. Se kehittää omaa tyylitajua ja korvaa."


1990 Kallio aloitti yhteistyön Kaija Kärkisen kanssa, joka osallistui Eurovision laulukilpailuun Ilen kappaleella "Hullu yö". Yhteistyö muuttui rakkaudeksi ja tuloksena oli avioliiton lisäksi hedelmällinen musiikillinen yhteistyö. 20 vuoden duetoinnin tuloksena on ollut 12 levyä, joista parhaiten menestyi vuonna 1999 ilmestynyt "Noitavoimaa" -levy, 

Kaija Kärkinen ja Ile Kallio: Sade (1995)

Ile Kallio Big Rock Band

"Rumpali Okko Laru soitti mulle ja sanoi, että me ollaan nyt funtsittu, että sun pitää laittaa pystyyn rokkibändi, jossa on torvet. Mä olin vaan, että ai niinkö? Kallio nauraa.
Ei mua tarvinnut lopulta kauheasti houkutella. Elämäni aikana olen päässyt niin harvoin soittamaan torvien kanssa, että se kiinnosti. Torvet tuo tuollaiseen rockmusaan sellaista testosteronista painetta. Heti ekoissa treeneissä mulle valkeni, että tätä mä haluan tehdä."

Rumpali Okko Laru ja vokalisti Patrik Eriksson tekivät vuonna 2013 ehdotuksen ison rock-bändin kasaamisesta. Aika tuntui hyvältä, eikä Kallion tarvinnut montaa sekuntia miettiä vastaustaan. Kallio ja kumppanit kasasivat ympärilleen kahdeksanhenkisen musiikillisen superkokoonpanon, jonka ajatuksena oli vetää rokkia isolla kädellä torvisektion kanssa. Muutos akustispohjaisesta duomusiikista tuntuu suurelta, mutta Neil Youngia ja Bruce Springsteenia diggailevalle Kalliolle muutos ei esikuvien esimerkin jälkeen tuntunut mitenkään eriskummalliselta. Kallio on koko uransa ajan koko ajan laajentanut omaa musiikillista näkemystään uusiin suuntiin ja BRB on luonteva jatko uralle.


Ile Kallio Big Rock Band ja avauslevyn nimikkoraita "Shook Up!" (2015)

Yhtyeen ensimmäinen levy "Shook Up!" täytti odotukset todella isolla ja muhkealla rocksoundillaan. Juurevaan bluesmuottiin tehdyt biisit rullaavat huikean kokoonpanon toimesta eteenpäin ja Kallion kitarointi on edelleen virtuoosimaista, Levy sisältää kolme vanhaa Hurriganes -biisiä, joille Kallion iso kokoonapano antaa nykyaikaisen silauksen.

Ile Kallio Big Rock band ja Hurriganes-klassikko "Hot Wheels"
livenä Vaasasta vuodelta 2016.

Shook Up! -levy Spotifyssä

Yhtyeen toisesta levystä voisin tyytyä lainaamaan smackthejackin erinomaista arvostelua:
"Kallion taituruus niin säveltäjänä, sovittajana kuin bändiliiderinäkin on kiistaton. Albumi on ehdoton hankinta perusrokkitoimintaan tykästyneille. Livenä tämä kuulemma rytisee tajuntaan lujaa enkä epäile sitä asiaa sekuntiakaan mä. Nautittavaa menoa kautta linjan."


Luvassa on siis erinomainen ilta monipuolisen musiikin parissa. Luvassa huippukitararokkia isolla soundilla, joka tullee olemaan yksi Blackpoolin tasokkaan keikkakevään kohokohtia.

Ile Kallio Big Rock Band:

Ile Kallio (kitara)
Patrik Eriksson (laulu)
Okko Laru (rummut)
Masa Maijanen (basso)
Puke Kataja (koskettimet)
Esa Niiva (tenorisaksofoni)

Kitaristin työkaluista kerrotaan tarkemmin Riffi -lehden kitaroita syväluotaavassa artikkelissa vuodelta 2015: Ile Kallio - kaunis kitara on käyttötaidetta parhaimmillaan.

Ile Kallio Big Rock Band livenä Blackpoolissa lauantaina 8.4.2017. Showtime klo 23.
Liput diggareille vain ovelta talkoopassilla 15 euroa + 3 euron narikkamaksu.
Liput ilman talkoopassia ennakkoon 17 € ja ovelta 20 € + 3 euron narikkamaksu.
Ennakkoliput Tiketistä.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Steven van Zandt -Legenda (osa 2)

Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.

Liput Lippu.fi tai Tiketti alk. 68,50 euroa.

Tämän vuoden Puistobluesin pääesiintyjäksi saapuva Steven Van Zandt alias Little Steven (tai Miami Steve) on huikean monitulkintainen muusikko, ihmisoikeusaktivisti, näyttelijä, radiojuontaja, tuottaja ja vaikka mitä muuta. Tämän luokan tekijä ansaitsee hieman perusteellisemman tarkastelun ja siksi julkaisemmekin hänestä peräti kolmiosaisen esittelyn. Ensimmäinen osa kertoo Van Zandtin musiikkiuran vaiheista aina 2000-luvulle saakka. Sarjan toisessa osassa keskitymme hänen musiikkiuraansa 2000-luvun alusta tähän päivään ja viimeisessä osassa raotamme ovea Van Zandtin muihin projekteihin musiikkiuran rinnalla.

Osa 2: Työtä muusikkona ja musiikin puolesta

Uusi vuosituhat alkoi Little Stevenillä tutuissa merkeissä the E Street Bandin kanssa kiertueella. Vaikka toiminta Pomon kanssa jatkuikin, kului iso osa Little Stevenin ajasta uusissa kuvioissa underground-musiikin ja radiotyön kanssa. 2000-luvulle kuului kuitenkin myös oman levy-yhtiön perustaminen, musiikkikoulutusta ja tietenkin soittamista lukuisilla the E Street Bandin kiertueilla. Tarkasteltaessa tämän huikean lahjakkaan ja ilmeisen ahkeran musiikkimaailman monitaiturin projekteja 2000-luvulla, tulee kirjoittajalle väkisinkin mieleen, että jostain on löytynyt lisää tunteja vuorokauteen ja päiviä kalenteriin.

Underground ja radio


Heti 2001 Little Steven aloitti kuitenkin uusia kuvioita auttamalla sydäntään lähellä oleville
autotallibändeille useita keikkoja. Vuonna 2002 Little Steven aloitti jo legendaariseksi muodostuneen, ja asialla olevan, Little Steven´s Underground Garage – nimisen radio-ohjelman juontamisen. , Little Steven´s Underground Garage keskittyi aloittelevien tai muuten tuntemattomaksi jääneiden bändien musiikkiin aina 1950-luvulta tähän päivään. Radio-ohjelmasta tuli nopeasti suurmenestys sekä USA:ssa että maailmanlaajuisesti. Suomessa Little Steveniä pääsi kuuntelemaan mm. Radio Helsingin taajuuksilla elokuusta 2008. Lokakuussa 2011 ohjelma nauhoitti 500 show’nsa liveyleisön edessä New Yorkin Times Squaren Hard Rock Cafessa. Vieraita oli mm. Green Daysta, televisiosarjasta Sopranos ja Blondie-yhtyeestä. Videotervehdyksiä tuli useilta tähdiltä, mm Eddie Vedderiltä.

Tuorein Undergroung garage -episodi (numero 781) on kuultavissa täältä:
http://undergroundgarage.com/shows-789-780/show-781-the-week-that-was.html

Samoihin aikoihin Little Steven toimi myös kahden radiokanavan ohjelmajohtajana Sirius
Satelliittiradiossa, jotka kuuluivat jatkuvana lähetyksenä USA:ssa satelliitin välityksellä ja
internetin yli muualle maailmaan. Kanavista toinen, Underground Garage, jatkoi Little Stevenin
oman ohjelman teemaa keskittymällä pieniin ja tuntemattomiin yhtyeisiin. Toinen kanavista,
Outlaw Country keskittyi countrymusiikin rajumpaan ja kulmikkaampaan puoleen. Ja kuten Little
Stevenin tyyliin kuuluu, näilläkin kanavilla juontajina toimivat kuuluisuudet, kuten alkuperäinen
Rolling Stonesin manageri ja tuottaja Andrew Loog Oldham ja laulaja ja kitaristi Joan Jett.
Vuonna 2011 the E Street Band menetti yhden perustajajäsenistään, saksofonisti Clarence
Clemonsin ja samalla Little Steven yhden pitkäaikaisimmista ystävistään. Van Zandt teki
surutyönsä osana radio-ohjelmaansa omistaen yhden lähetyksen kokonaan Clemonsin uralle ja
musiikille.

Renegade Nation


"It´s a very personal thing...It´s my own taste, my own personality and we´re not pretending otherwise. We´re not doing any marketing surveys. If I dig it, I´m going to try and support it" -Little Steven levy-yhtiönsä toiminta-ajatuksesta.
Musiikin saralle kuuluu myös Renegade Nation mediatalon perustaminen ja levystudio Wicked
Cool Recordsin perustaminen vuonna 2007. Vaikka mies oli kiireinen jo muutenkin, vei levy-yhtiö
hetkeksi kaiken huomion. Kysyttäessä perustamisen syitä, totesi mies vain olleensa tylsistynyt.
Levy-yhtiön missio oli kunnon Rock and Rollin henkiin herättäminen radio-show’n jalanjäljissä
sekä tietenkin Van Zandtin oman makunsa mukaisen musiikin edistäminen. 

Ensimmäiset uuden levy-yhtiön julkaisut olivat Little Stevenin suosikkeja Underground Garagen
soittolistoilta, kuten the Charms ja the Chesterfield Kings ja norjalainen The Cocktail Slippers.
Yhtiö jatkaa edelleen sekä uusien bändien että kokoelmalevyjen nimellä Little Steven´s
Underground Garage presents The Coolest Songs in the World. Kokoelmalevyt sisältävät
valittuja kappaleita Little Stevenin Underground Garage-ohjelman osiosta "Coolest Song in the
World This Week". Kuuluisimpia yhtiön tallissa aloittaneista bändeistä ovat 2007 kiinnitetty The Launderettes ja Wicked Cool Recordsin tytäryhtiön Lost Cathedralin tallissa oleva Crown of

Musiikin puolesta

"I don´t know about you, but I´m not gonna live in a world without great rock & roll" -Little Steven, kun häneltä kysyttiin miksi lasten musiikkikasvatustyö on tärkeää.

Vuonna 2006 Van Zandt perusti voittoa tavoittelemattoman Rock and Roll Forever – säätiön, joka pyrki sekä säilyttämään, että jakamaan musiikin, ja nimenomaan Rock and Rollin, historian ja tarinan sen juurista aina nykypäivään. Säätiön työ pyrki korostamaan rokin kulttuurisia vaikutuksia jokaiseen aikakauteen USA:n ja maailman historiassa.
Osana järjestön työtä, van Zandt järjestää varainkeruutilaisuuksia.

Säätiön ensimmäinen projekti ”Rock and Roll High School”, joka tehtiin yhteistyössä useiden tutkijoiden ja USA:n kansallisen musiikkikasvatussäätiön kanssa, julkaistiin syksyllä 2008 (projektin nimi on muuten tarkoituksella lainattu the Ramonesin samannimiseltä 1979 tehdyltä elokuvalta, jossa itseasiassa räjäytettiin koulu). Projektin tavoitteena oli luoda 40 osainen opetusohjelma musiikkikasvatukseen ala- ja yläkouluihin. Opetusohjelma sisältää tuntisuunnitelmia, opettajien oppaita, DVD:tä, CD:tä ja internet-pohjaisia materiaaleja. Osa projektin menestystarinasta pohjautuu Van Zandtin yhteyksiin musiikkimaailmassa; projektiin ja sen materiaalien tekoon osallistuivat mm. James Hetfield ja Bono. Kaikki projektin materiaali on ilmaista ja saatavilla vapaasti osoitteesta www.teachrock.org.

Nykyään Van Zandt on vähävaraisten ja huonomaineisten alueiden musiikkikasvatukseen panostavan Little Kids Rock – säätiön kunniajäsen ja hänelle myönnettiin Big Man of the Year-palkinto vuonna 2013 työstään lasten rock and rollin parissa säätiön Right to Rock gaalassa.

...ja muutama pikku projekti siinä sivussa


Samaan aikaan, kun levy-yhtiö ja Rock and Roll Forever-säätiön toiminta oli käynnissä, Little Steven kokosi ja ohjasi all-star kokoonpanoa Hank Williams Jr:lle Monday Night Football-ohjelman avajaisiin syyskuussa 2006. Kokoonpanoon kuuluivat mm. Little Richard, Joe Perry Aerosmithistä ja Questlove The Rootsista.

Vuonna 2007 Van Zandt valittiin johtamaan videopeli Rock Bandin musiikkivalintoja, ja hän on jatkanut uuden musiikin valintojen johtajana siitä saakka. Vuonna 2012 Little Steven aloitti Once Upon a Dream - kampanjan the Rascals-yhtyeen paluun puolesta. Kampanja keräsi kaikkiaan yli 120 000 dollaria yhtyeen paluun puolesta ja onnistui tavoitteessaan. Once Upon a Dream -kampanja muuttui show´ksi ja lopulta kiertueeksi. The Rascalsin paluu ei lopulta ollut kovin pitkä, ja kiertueen loppu jouduttiin perumaan sisäisten ristiriitojen takia.

Ja kun alussa mainitsin ylimääräisistä tunneista vuorokaudessa, niin kaiken yllä kuvatun lisäksi Little Steven ehti 2000-luvulla myös kiertää the E Street Bandin kanssa useilla kiertueilla:
The Rising kiertue 2002 - 2004
Vote for Change kiertue 2004
Magic kiertue 2007 - 2008
Working on a Dream kiertue 2009
Wrecking Ball kiertue 2012 - 2014
High Hopes kiertue 2014



Vuonna 2014 the E Street Band ja Little Steven sen jäsenenä otettiin viimein Rock’n and Roll Hall of Famen jäseniksi itse Bruce Springsteenin esittelemänä. Hieman ristiriitaisen asiasta teki se, että Little Steven oli jo vuosia ennen omaa jäsenyyttään esittänyt ja esitellyt useita yhtyeille ja artisteille samaa kunniaa.

Vuodet 2016 ja 2017


Vuonna 2016 Little Steven sekä kiersi the E Street Bandin kanssa yllätyskiertueella, että kasasi uudelleen yhtyeensä Little Steven and the Disciples of Soul soittamaan Lontoossa O2-stadionilla. Yhtyeessä oli uusia jäseniä peräti 14, mukaan lukien saksofonisti Eddie 'Kingfish' Manion. Uudelleen kootun yhtyeen jatkon sanottiin riippuvan täysin yleisön vastaanotosta. Kuten ensi kesän Puistobluesin kokoonpanosta voi päätellä, oli vastaanotto positiivinen ja blueskansa saa nauttia huikean yhtyeen ensimmäisestä kiertueesta sitten 80-luvun.

Lisää mielenkiintoisia kuulumisia Little Steveniltä kuluvana vuonna ovat huhut aiemmin julkaisemattoman, hetken 1980-luvulla toimineen, the Lost Boys yhtyeen albumin julkaisu, sekä uuden materiaalin nauhoittaminen.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Haastattelussa Levymessujen puuhamies Jouni Hyytiäinen




Puistobluesia järjestävä Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry järjestää festivaalin lisäksi erilaisia musiikkitapahtumia. Näistä tapahtumista yksi perinteikkäimmistä ovat vuosittain Järvenpää -talolla järjestettävät Levymessut, jotka tänä vuonna järjetetään 26.3.2017 klo 11-16. Puistobluesblogi kävi tapaamassa tämän vuoden levymessujen puuhamiestä Jouni Hyytiäistä. Mistä levymessut saivat alkunsa? Mikä vetää vuodesta toiseen Järvenpää-talon täyteen väkeä? Mikä ihmeen Hifi-kirppis?

Levymessuilta voit myös ostaa oman Puistoblueslippusi erikoisen edulliseen levymessuhintaan! Tule tarkistamaan kuinka paljon säästät!

Myyntipaikkoja on vielä vähän jäljellä, varaa omasi NYT:
Jouni Hyytiäinen, 0400 423 714 /
jouni.hyytiainen(at)metso.com






Jouni Hyytiäinen "työpajassaan".

Jouni Hyytiäiselle tulee ensi vuonna täyteen 30 vuotta Järvenpäässä. Diggareille ja muille järvenpääläisille mies on varmasti tuttu yhdistyksen pitkäaikaisena aktiivijäsenenä. Diggareihin Jouni liittyi vuonna 1999, kun naapurin nurmikolla pitkätukkainen hippilauma maalaili Puistobluesin tienvarsijulisteita vanerilevylle Fleetwood Macin soidessa. "Porukan meininki oli niin hyvä, että rupesi kiinnostamaan mitä porukkaa tämä oikein on." Jouni on nyt toiminut diggareissa 22 vuotta ja vastaa levymessujen lisäksi kesän pääkonsertissa päälavan bändien koordinoinnista.

Levymessut järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1999, joten tapahtuma saavuttaa tänä vuonna täysi-ikäisyyden rajan. "Idean isä oli diggariyhdistyksen perustajajäsen Ari "Affe" Luoma. Muita puuhamiehiä ensimmäisissä levymessuissa olivat Immosen Martti, Jokisen Rauski, Hauta-ahon Jorkki ja Lankisen Heikki. Aika moni näistä on edelleen mukana järjestämässä levymessuja." Jouni muistelee.
Levymessuilla on tarjolla tuhansia levyjä ja kymmeniä myyjiä.
Kuva: Timo Happonen
Levymessut ovat olleet alusta alkaen musadiggareiden ja keräilijöiden kokoontuminen. "Bändejäkin on ollut aika monena vuonna, mutta pääroolissa on ollut alusta alkaen levyt ja harvinaisuuksien etsiminen. Levymessuilla on omanlaisensa tunnelma, kun musiikkidiggarit huuhtovat musiikillisia kultahippuja tuhansien levyjen joukosta." Jouni kertoo. "Viime vuosina kiinnostus messuihin on säilynyt vahvana, mutta musiikkiformaatti on muuttunut. Itsekin yllätyn vuosi toisensa jälkeen, kuinka voimakasta kiinnostus LP-levyihin on tänä päivänä. Samoin C-kaseteista on niiden harvinaisuuden takia tullut haluttuja tuotteita" Jouni kiteyttää messuilla viime vuosina tapahtuneita muutoksia.

Kultahippuja etsiessä kuluu tunti jos toinenkin.

Tänä vuonna Levymessujen uutuutena on Järvenpää-talon ala-aulassa järjestettävät Hifi -messut. "Ideana oli löytää jotain uutta messuille ja kehitimme idean Hifi-kirppiksestä, jonne porukat voivat tulla ostamaan, myymään ja ihmettelemään vanhoja ja uusia hifi-kamoja. Myymään voi tulla yksityiset, käytettyjen HIFI-laitteiden liikkeet, harrastajat tai käytännössä kuka tahansa." Jouni kertoo. "Myyntipaikkoja on vielä saatavilla, joten kannattaa toimia pian jos haluaa päästä kaupoille."

"Putket ovat mahtavan näköisiä, muotokieli on upeaa" Jouni sanoo.
Hifi-kirppiksellä voitaisiin hyvin myös nähdä Jounin itse rakentamia vahvistimia ja kaiuttimia, mutta taitaa olla melko epätodennäköistä. "Olen rakennellut ja korjaillut kaiuttimia ja putkivahvistimia harrastuksenani noin vuodesta 2010 alkaen. Muistan, kun sain ensimmäisen itse rakentamani vehkeen soimaan ja tajusin kuinka järjettömän yksinkertainen laite putkivahvistin on verrattuna transistorivehkeisiin. Rakenteluun jää koukkuun, mutta itse rakentamistani vehkeistä ei malta luopua," Jouni tuskailee. "Ystäville olen muutamia laitteita myynyt, mutta käytännössä rakentelu tapahtuu vain omaksi huviksi. Aika hyvin irroittautuu työstä rakennellessa. Pitää olla tosi skarppina, että johdot menee oikein. Kun 400 V tasavirtaa pyörii, se on laaki ja vainaa" Jouni miettii. "Ja onhan se putkivehkeen soundi ihan eri maailmasta, siinä on sellaista pyöreyttä ja pehmeyttä."

Levymessut ja HIFI-kirppis
Järvenpää-talolla 26.3.2017 klo 11-16, liput 3 euroa.
Myyntipaikkavaraukset:
Jouni Hyytiäinen, 0400 423 714 /
jouni.hyytiainen(at)metso.com

Teksti: Jaakko Latva-Pukkila

torstai 16. maaliskuuta 2017

Steven Van Zandt - Legenda (osa 1)

Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.

Liput Lippu.fi tai Tiketti alk. 68,50 euroa.


Tämän vuoden Puistobluesin pääesiintyjäksi saapuva Steven Van Zandt alias Little Steven (tai Miami Steve) on huikean monitulkintainen muusikko, ihmisoikeusaktivisti, näyttelijä, radiojuontaja, tuottaja ja vaikka mitä muuta. Tämän luokan tekijä ansaitsee hieman perusteellisemman tarkastelun ja siksi julkaisemmekin hänestä peräti kolmiosaisen esittelyn. Ensimmäinen osa kertoo Van Zandtin musiikkiuran vaiheista aina 2000-luvulle saakka. Sarjan toisessa osassa keskitymme hänen musiikkiuraansa 2000-luvun alusta tähän päivään ja viimeisessä osassa raotamme ovea Van Zandtin muihin projekteihin musiikkiuran rinnalla. 

Osa 1: Mistä kaikki sitten alkoi?

"Rock n' roll as a genre is different from pop and hip hop: it is about bands, and that for me suggests brotherhood, family, friendship and community." -Little Steven

Steven Van Zandt syntyi 22.11.1950 Bostonissa Yhdysvalloissa amerikanitalialaiseen perheeseen nimellä Steven Lento. Stevenin ollessa alle kouluikäinen hänen äitinsä meni uudelleen naimisiin, perhe muutti New Jerseyhin ja Steven otti isäpuolensa hollantilaiselta kuulostavan sukunimen. Myöhemmin Van Zandt on sanonut olevansa ”nimestään huolimatta 100 % italialainen” Nuoruusajoilta on peräisin myös syy miehen jo tavaramerkiksi muodostuneiden huivien ja hattujen käyttöön: Van Zandt oli pahassa auto-onnettomuudessa, jossa hän lensi tuulilasin läpi vahingoittaen päänahkansa niin, etteivät hiukset kasva enää joka kohdassa. 



1960-luvun puolessa välissä Steven opetteli soittamaan kitaraa ja siitä alkoi elämänmittainen rakkaustarina musiikkiin. Steven ei ollut yksin musiikki-innostuksensa kanssa. Jersey Shoren musiikkipiirit kuhisivat 1960-luvulla ja samoista lähtökohdista ponnisti mm. hänen nuoruudenystävänsä Bruce Springsteen.  

Bruce Springsteen and the E Street Band vuonna 1972.
Steven van Zandt kuvassa oikealla. 

1970-luvulla Steven toimi jo kiertävänä keikkakitaristina ja soitti Springsteenin ensimmäisissä yhtyeissä (Steel Mill 1969-1970 ja the Bruce Springsteen Band 1971). Springsteenin lisäksi Van Zandt teki yhteistyötä The Dovellsin ja Southside Johnnyn ja Asbury Jukesin kanssa. Vuonna 1975 Van Zandt kuitenkin aloitti uudelleen Springsteenin kanssa soittamisen Pomon tunnetuimmassa yhtyeessä the E Street Bandissä


1980-2000


"The first rule of rock and roll is it's all about live. Then you have to learn a second craft, which is making records. It should go in that order." -Little Steven

Historiankirjat ja top 10 listat kertovat omaa tarinaansa Little Stevenin ja The Bossin yhteistyöstä, mutta erillisen maininnan arvoista on, että 1980-luvulla Van Zandt oli mukana tuottamassa sellaisia rockin klassikkolevyjä kuin The River (1980) ja Born in The U.S.A (1984). Samoihin aikoihin tämä monilahjakkuus jatkoi materiaalin kirjoittamista ja musiikin tuottamista mm. Southside Johnnyn ja Gary "U.S." Bondsin kanssa. Erityisesti vuosi 1982 oli merkittävä Van Zandtin elämässä. Tuolloin hän perusti ensimmäisen kerran bändinsä The Disciples of Soulin ja yhtye julkaisi jo samana vuonna ensimmäinen albuminsa Men Without Women

Little Steven and the Disciples of Soul:
Under the Gun

Toinen merkittävä tapahtuma vuonna 1982 Van Zandtin elämässä oli uudenvuoden aatto, jolloin hän meni naimisiin vaimonsa Maureen Van Zandtin (os.Santoro) kanssa. Ihan tavallisista häistä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Van Zandtin bestmanina toimi Bruce Springsteen, vihkijänä Little Richard ja parille lauloi ”When a man loves a woman”-kappaleen itse Percy Sledge. 

Alkuvuodesta 1984 Van Zandt erosi ystävällisissä merkeissä the E Street Bandistä ja keskittyi oman yhtyeensä kanssa työskentelyyn. The Disciples of Soulsin toinen pitkäsoitto Voice of America julkaistiinkin jo 1984 huhtikuussa. Vuonna 1985 Van Zandt keräsi tunnettuja muusikoita, kuten Bob Dylan, Bono ja Springsteen, soittamaan levyllä the Sun City, joka keskittyi vastustamaan Apartheidia Etelä-Afrikassa (tästä lisää juttusarjan kolmannessa osassa). Samana vuonna Van Zandt otti taitelijanimekseen Little Steven osoittaakseen kunnioitusta sekä Little Richardille että Little Walterille. 

Little Stevenin haastattelu vuodelta 1985:


Alkuperäinen The Disciples of Souls yhtye hajosi 1987 ja samana vuonna Little Steven julkaisi kolmannen albuminsa nimeltä Freedom- No Compromise. Tuotteliaan muusikon seuraava albumi Revolution julkaistiin jo 1989. Suurimman osan 1990-luvusta Little Stevenillä ei ollut omaa levytyssopimusta mutta hän työskenteli, tuotti ja esiintyi muiden bändien kanssa. 

Vuonna 1995 hän liittyi uudelleen the E Street Bandiin, mutta vain Greatest Hits -albumin työstön ja äänittämisen ajaksi. Vuonna 1999 Little Steven julkaisi uuden albumin Born Again Savage ja liittyi jälleen kerran the E Street Bandiin yhtyeen paluukiertueelle. Tämän jälkeen, huolimatta muista projekteistaan, Van Zandt on pysynyt the E Street Bandin jäsenenä. 
Little Steven ja Bruce. Kuva Jo Lopez.
Kaikkiaan Van Zandt teki the E Street Bandin kanssa 2000-luvulle mennessä seuraavat kiertueet:
  • Born to Run kiertueet vuosina 1975-1977
  • Darkness kiertueet vuosina 1978-1979
  • The River kiertue vuosina 1980-1981
  • Reunion kiertue vuosina 1999-2000
2000-luvulle mennessä Van Zandt oli tuottanut ja soittanut huikeassa määrässä albumeja eri artistien ja yhtyeiden kanssa:

Little Steven & Disciples of Soul

Little Steven and the Disciples of Soul:
"Forever"
  • Men Without Women (1982) 
  • Voice of America (1984) 
  • Little Steven
  • Freedom - No Compromise (1987) 
  • Revolution (1989)
  • Born Again Savage (1999)
  • Greatest Hits (1999)

Bruce Springsteen

Bruce Springsteen & The E Street Band:
Waitin´ On A Sunny Day -live.
  • Greetings From Asbury Park, N.J. (1973) – sound effects
  • Born to Run (1975)
  • Darkness on the Edge of Town (1978)
  • The River (1980)
  • Born in the U.S.A. (1984)
  • Live/1975-85 (1986)
  • Greatest Hits (1995)
  • Blood Brothers (1996)
  • Tracks (1998)
  • 18 Tracks (1999)

Southside Johnny & The Asbury Jukes

  • I Don't Want To Go Home (1976)
  • Live at the Bottom Line (1976)
  • This Time It's for Real (1977)
  • Hearts of Stone (1978)
  • Havin' a Party (1979)
  • Better Days (1991)

Ronnie Spector & The E Street Band

  • "Say Goodbye To Hollywood" / "Baby Please Don't Go" (1977)
  • Gary U.S. Bonds 
  • Dedication (1981)
  • On the Line (1982)
  • Standing in the Line of Fire (1984)

Artists United Against Apartheid

  • Sun City (1985)
  • Iron City Houserockers 
  • Have a Good Time but Get Out Alive! (1980)

Meat Loaf

  • Welcome to the Neighborhood (1995)

Jimmy Barnes

  • For The Working Class Man (1985)

teksti: Minna Paasio

lauantai 25. helmikuuta 2017

World boogie is coming

Puistoblues on Suomen suurin roots-musiikkiin keskittyvä festivaali, joka järjestetään Järvenpäässä 28.6.-2.7.2017 jo 40. kertaa. Viikon kohokohta on Järvenpään Vanhankylänniemessä järjestettävä pääkonsertti, jonka esiintyjiksi ovat vuosittain saapuneet genren suurimmat tähdet ja lupaavimmat nimet. North Mississippi Allstars on viides pääkonsertin julksitettu esiintyjä.

Pääkonserttiliput helmikuun loppuun saakka edulliseen Early Bird -hintaan:
http://www.puistoblues.fi/liput/early-bird



”He told me:  you are the one, boy, you are the link. You have to keep it primitive and bring it to the people.” -Luther Dickinson


North Missisippi Allstars.

North Mississippi Allstars sai alkunsa vuonna 1996, kun veljekset Luther ja Cody Dickinson päättivät jättää punkin soittamisen sikseen ja perustivat yhtyeen basisti Chris Crewn kanssa. Innoittajina bändin perustamiseen toimivat perinteiset blues-muusikot, kuten Missisippi Fred McDowell ja R.L. Burnside. Yhtyeen ensimmäinen levy, vuonna 2000 julkaistu Shake Hands With Shorty, vaali bluesin syvintä olemusta omintakeisella tyylillä jopa siinä määrin, että se oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi kategoriassa Best Contemporary Blues Album. Myös bändin seuraava levy, 2001 ilmestynyt 51 Phantom, saavutti saman ehdokkuuden.  Kolmannen kerran North Mississippi Allstars oli Grammy-ehdokkaana vuonna 2005 levyllään Electric Blue Watermelon. Grammy meni muualle, mutta vuonna 2001 yhtye palkittiin Blues Music Awards -tilaisuudessa vuoden parhaana tulokkaana.

"Meet Me In The City" vuonna 2013 julkaistulta levyltä "World Boogie Is Coming"

North Mississippi Allstars on keikkaillut ja tehnyt omia levyjä melko tasaiseen tahtiin, mutta siitä huolimatta sen jäsenillä on riittänyt aikaa myös muihin projekteihin. Luther Dickinson soitti kitaraa Black Crowesissa ja Cody Dickinsonilla ja Chris Chewlla oli omat kuvionsa Hill County Revuessa. Vuonna 2015 Chris Chew siirtyi yhtyeestä kokonaan muiden toimien pariin. NMA on tehnyt yhteistyötä muiden muusikoiden kanssa myös omilla levyillään, viimeisimpänä 2015 julkaistu levy Freedom & Dreams yhdessä Anders Osbornen kanssa.
"Katrina", vuonna 2015 julkaistulta "Freedom & Dreams" -levyltä.

Dickinsonin veljesten muusikonuraan on väistämättä vaikuttanut heidän isänsä, tuottajaguru Jim Dickinson. Tämän kuoltua vuonna 2009 North Mississippi Allstars kerääntyi studioon yhdessä perheen ystäviin kuuluvien muusikoiden kanssa ja tuloksena oli tribuuttialbumi Keys to the Kingdom. Levyn teossa oli mukana joukko nimekkäitä bluestaitureita kuten Ry Cooder ja Mavis Staples. Lisäksi vuonna 2012 julkaistiin postuumisti James Luther Dickinsonin vuonna 2006 Mempihisissä äänitetty livelevy I’m Just Dead, I’m Not Gone, jossa North Mississppi Allstars soittaa taustalla.



North Mississippi Allstarsin ura kiertyi takaisin alkulähteilleen vuonna 2013 julkaistulla levyllä World Boogie is Coming. Yhtye itse pitää levyä tähänastisena päätyönään, ja levyn ammattimaisuuden ja kotikutoisuuden välinen leikki on vakuuttavaa jälkeä. Levy on tuotettu Dickinsonien omalla Zebra Ranch studiolla ja sillä vierailee perhetuttuja, kuten R. L. Burnsiden lapset Duwayne ja Garry. Levyn nimi taas on suora lainaus Jim Dickinsonilta, jolla oli tapana allekirjoittaa kirjeensä kyseistä lausahdusta käyttäen. Levyn ja yhtyeen juuret ovat syvällä delta bluesin mullassa.
Missisippi Public Broadcastingin erinomainen insertti ja haastattelu North Mississippi Allstarsista.

Linkkejä:
http://www.nmallstars.com/
https://www.facebook.com/nmallstars/
http://www.allmusic.com/artist/north-mississippi-allstars-mn0000385393

Teksti: Liisa Latva-Pukkila

tiistai 31. tammikuuta 2017

Devon Allman pääkonserttiin


Puistobluesblogi palaa pitkäksi venyneiltä talviuniltaan ryminällä, kun esittelyssä on yksi uuden polven hienoimpia kitaristeja, Devon Allman. Allmanin tarinasta meille alla kirjoittaa blogin avustajana toimiva Liisa Latva-Pukkila.
Devon Allman tulee esiintymään Puistobluesin pääkonserttiin 1.7.2017. Edulliset ennakkoliput kesän parhaimpaan bluesjuhlaan tulevat myyntiin 1.2.2017. Pääkonsertin esiintyjät paljastetaan helmikuun aikana.