Tätä sivua on nyt luettu yhteensä

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

J.Karjalainen: satojen hittien mies, osa 1

Puistobluesblogi julkaisee blogisarjan J.Karjalaisesta pääkonserttia edeltävällä viikolla. Sarjan ensimmäinen osa keskittyy Jiin uran alkuvaiheisiin. Teksti Janne Virtanen.
Nuoret sankarit, J.Karjalainen ja Mustat lasit suosionsa huipulla.

Jukka Tapio  Karjalainen on esiintynyt taiteilijanimellä J. Karjalainen jo kolmenkymmenenviiden vuoden ajan. Varsinkin uran alkuaikoina taiteilija suuntautui folkin ja countryn kautta bluesiin. Eikä hän ole juuriaan unohtanut: Viimevuotisen Sinulle Sofia – albumin Mustikanlehti on ehkä eräs herkimmistä ja tunteikkaimmista kappaleista suomibluesin saralla. J. Karjalaisen uran alussa Järvenpään Blues-Jazz Diggarit oli myös mukana. Yhdistys kustansi hänen singlensä, joka on nykyään suuri keräilyharvinaisuus. Varsinainen läpimurto tuli kuitenkin Mustat Lasit yhtyeen siivittämänä.

Nuori mainosmies Jukka Karjalainen aloitti levylaulajauransa vuonna 1981 Talkin’ Machine Needles yhtyeessä. Hänen lauluansa voi kuulla yhtyeen ainoaksi jääneen singlen B-puolen Hatabase-biisissä. Sinkun nimibiisissä, Leatni, Jukka tyytyi soittelemaan viulua ja pianoa, ja laulusta vastasi Helena ”Papu” Haro.

Ankkurinappi.

Myöhemmin saman vuonna ura sitten urkeni.  J. Karjalainen ja Mustat lasit teki samannimisen debyyttialbumin. Levy saavutti kohtalaista huomiota, vaikka sitä ei myyntilistojen kärjestä vielä löytynytkään.  Mutta jo seuraavana vuonna tuli se suuri isku. Yö kun saapuu Helsinkiin -albumi, ja varsinkin hittikappale Ankkurinappi oli pian levymyyntitilastojen ja radiosoittolistojen kärkipaikalla. Ja jatkoa seurasi tasaiseen tahtiin: Oi mikä ihana ilta, Doris ja monet muut. Mustat Lasit-yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 1988 julkaistu Lumipallo. Tämä menestyslevy sisälsi muun muassa suuret suosikit Hän, Merenneitoni ja minä sekä Viimeinen laulu. Yhtye julkaisi vielä seuraavana vuonna konserttitaltioinnin Live, jonka jälkeen Mustat Lasit lopetti toimintansa.

"Oi mikä ihana ilta" groovaa vielä mahtavasti vuonna 2013. Kuvamateriaalista saamme kiittää YLE TV 2:sta.

Kun Mustat Lasit – orkesteri lopetti, jatkoi artisti uraansa omalla nimellään. J. Karjalainen levytti vuonna 1990 Keltaisessa talossa – albumin. Seuraavaksi oli vuorossa J. Karjalainen yhtyeineen, joka äänitti Päiväkirjan Texasissa. Levyllä on useita kestosuosikkeja, kuten Luuranko rämisee, mutta aivan entisaikojen suosioon se ei noussut. Kunnes sitten vuonna 1992 ilmestyi Tähtilampun alla. Levy myi platinaa jo samana vuonna. Varsinkin kappaleet Telepatiaa, Avaruuden ikkuna sekä Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään olivat suuria suosikkeja.



Eikä siinä vielä kaikki: Vuoden 1994 Villejä Lupiineja pani vielä paremmaksi, eikä vähiten nimikkokappaleen saaman suuren suosion vuoksi. Niinpä J. Karjalainen yhtyeineen pokkasi Emma-gaalassa itselleen Vuoden albumi – pystin. Mutta J. Karjalainen ei polje paikoillaan. Seuraavana oli vuorossa Electric Sauna –kokoonpano, josta seuraava osa sitten jatkuukin.

Villejä lupiineja -live.

Teksti: Janne Virtanen

J. Karjalainen esiintyy 2.7.2016 Puistoblueseilla! Liput Vanhankylänniemen pääkonserttiin alk. 62 euroa!

1 kommentti:

  1. Kyllähän Mustat Lasit oli Karjalaisen paras orkesteri, joskin kokoonpano ajan saatossa eli jonkin verran. Hehkutusta seiskalevystä täällä: https://apusheriffi.blogspot.com/2019/08/levyt-osa-1-jkarjalainen-ja-mustat.html?m=0

    VastaaPoista